maanantai 17. marraskuuta 2014

#LetsGetFlexy challenge part 3

Vielä viimeinen osa #LetsGetFlexy challengea. Haaste oli muuten suosittujen Instagram-joogien @kinoyoga ja @beachyogagirl ylläpitämä. He lisäsivät aina päivittäin muutamia erilaisia variaatioita päivän asanasta. Joogamaailmassa nämä kaikki ovat tietysti asanoita, mutta minulle vain venytyksiä.

Day 21

Tässäkin venytyksessä olen edistynyt. Ennen oli täysin mahdotonta saada kyynärpäitä lattiaan. 


Day 22

Kuvassa ei näy, mutta tämä ei ollut etureisivenytys. Tarkoitus oli pitää polvet yhdessä, mikä teki tästä hieman tuskallisempaa. Pääsin asentoon ihan hyvin, mutta rentoutumaan ei päässyt vahingossakaan. Hyi.


Day 23

Vielä yksi tylsä selänkiertovenytys. Pakko siis hassutella.


Day 24

Selänpyöristystä vähän erikoisella tavalla.



Day 25

Uusi lempiasentoni skorpioni. Saan tehtyä tämän nykyään aika hyvin, mutta kuvanottopäivänä olin aivan mielettömän jumissa kaikesta treenaamisesta, etten päässyt oikein alkuunkaan. Niinpä Kaisa ja Laura ystävällisesti väänsivät minut tähän työntämällä polvesta ja kyynärpäistä ja siirtyivät sitten itse kuvausasemiin. Tapauksesta on hauska videokin, mutta en uskaltanut julkaista sitä, etteivät ihmiset luule, etten pääsisi tähän myös itse, heh. Eli siis parempikin versio skorpionista tulossa blogiin. 


Day 26

Tämä selännotkistusliike on myös yksi lemppareistani, koska tykkään seisoa käsilläni ja tykkään venyttää selkää. Aina on pieni pelko, että peppu luiskahtaa lattiaan ja käy huonosti, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Kannattaa kuitenkin aloitella tätä liikettä rauhallisesti ja varovaisesti. 


Day 27

Tässä liikkeessä olisi tarkoitus painaa kantapäät lattiaan… Eli ei siitä sen enempää.



Day 28

Tässä liikkeessä näkyy taas se, että venäytin jotakin takareidestä jokin aika ennen kuvan ottamista. Ihan mielenkiintoinen kuva, kun edessä näkyy vain minä ja takana epämääräinen määrä jalkoja.


Day 29

Tämä kuva oli yllättävän hankala ottaa siten, että kaikki olisivat samaan aikaan omassa parhaassa asennossa. Kauan sitä yritettiin ottaa ja vihdoin syntyi tämä. Woohoo!


Day 30

Tämäkin on muuten tosi hauska kuva, mutta näytän tuolla takana aika hassulta, kun peilistä näkyy kuvajaiseni. En siis ole vinossa, kuten kuvassa näyttää, vaan tuo selältä näyttävä on oikeasti peilistä heijastuva olkapääni. Eikä peppuni ole ihan noin iso vaan siihenkin on tullut tuplausta peilin kautta.


Day 31

Ja viimeisenä päivänä saimme rentoutua lootusasennossa.


Sellainen haaste tällä kertaa.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

#LetsGetFlexy challenge part 2

Ja haaste jatkuu..

Day 11

Tämä siltavariaatio on minulle todella rankka. Nyt jälkikäteen en oikeastaan edes muista, missä tämä tuntui pahiten, mutta tuntui kyllä. Puhuimme Lauran ja Kaisan kanssa monta kertaa haasteen aikana, että helposti kuvia katsellessa unohtuu, miten ison työn ja tuskan takana sekin kuva oli. Minulla on nyt vähän sama fiilis. Tuntuu, että kyllähän minä tuollaiseen asentoon heitän vaikka tästä kylmiltään. No, ehkä en nyt kuitenkaan kokeile..


Day 12

Tästä kuvasta olen eniten ylpeä. On se vaan niin hieno. Omakin spagaatti painuu kivasti pohjaan, kun tulee vähän painoa yläpuolelta. 


Day 13

Näistä selänkiertovenytyksistä emme oikein tykänneet, mutta pakko nekin oli tehdä, kun olivat haasteessa mukana. Syymme oli, että eihän ne näytä yhtään hienoilta kuvissa. Ja millä lisätään kuvan mielenkiintoisuutta? Ottamalla paidat pois tietenkin. Kaisan kanssa esittelemme tässä Vertical Clubin lempparitoppimme takaosaa. (Low Cut Top ostoskoriin tästä. Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään mainoshaaste, mutta mainitsen nyt, kun tämä ihan oikeasti on lempparitoppini tällä hetkellä.)


Day 14

Tämä oli myös mielenkiintoinen uusi venytys. Aika hardcore, mutta hauska. Itse en tajunnut, että nilkat piti nostaa vielä ilmaan lattiasta, mutta emme jaksaneet enää ottaa uutta kuvaa korjataksemme tämän. 


Day 15

Toinen tylsä selänkierto. Ei mitään kommentoitavaa.


Day 16

Selkäni näyttää taipuvan mielenkiintoisen kulmikkaasti löysän paidan takia. Tästäkään ei sen kummempia kommentteja.


Day 17

Tästä tuli kertaheitolla uusi suosikkihassutteluvenytykseni. Lootusasento, jalat ylös ja kädet välistä läpi. Kuka näitä keksii? Lootusasento on näköjään toinen bravuurini. Tästä on myös hauska videoextra Instragramissa, nimimerkillä xtints. Käy katsomassa, jos instagrammaat.


Day 18

Ja sitten taas näitä epäreiluuksia. Kyllä minäkin spagaatissa pääsen etujalan päälle makaamaan, mutta näin päin täysi mahdottomuus. Tosin, tässäkin olen saanut jalan korvaan, kun joku on painanut. Tässä kuvassa lisäksi on huonompi jalkani, koska venäytin paremman puoleni hieman ennen tämän kuvan ottamista. En onneksi kovin pahasti, koska jalka alkaa olla jo pikkuhiljaa palautunut. Huh, pelästyin jo, että menettäisin toisenkin puolen spagaatin, mutta sieltä se alkaa taas tulla.


Day 19

Ei kommentoitavaa.


Day 20

Kaisa ei halunnut kyseisenä päivänä kuvata tätä liikettä selkävaivojen takia, joten päädyimme tällaiseen ratkaisuun. Pähkinöitä kuvauseväänä.


Vielä tulossa viimeiset 11 kuvaa. Hienoimmat liikkeet tietenkin loppupäässä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

#LetsGetFlexy challenge part 1

Oltuani kolme päivää sairaslomalla ja katsottuani liian monta elokuvaa päätin taas avata tämän blogin. Sivuhuomautuksena muuten, että sairasloma näköjään oikeasti tekee hyvää parantumisprosessille. Normaali tyylini on vain painaa menemään samaan tyyliin ja ihmetellä, miksi tauti kestää niin hiton kauan. Kaikkea sitä oppii, kun aikuiseksi kasvaa. 

No, lokakuussa oli jälleen Instagramissa hauska joogahaaste nimeltä #LetsGetFlexy. Joogahaasteissahan on tärkeintä saada hieno kuva Instagra… tai siis se, että teet päivittäin rauhoittavan ja avaavan joogaharjoituksen, jonka perään otetaan kuva päivän asanasta. Voit päätellä, kummalla tyylillä nämä hullut tankotanssijat suorittivat haasteen. Tarkoitukseni oli alunperin tehdä tämä haaste yksin, mutta kun olin ottamassa ensimmäistä kuvaa, Kaisa ja Laura halusivat myös mukaan. Päätimme tehdä koko haasteen yhdessä tiimivarustuksessa, eli Vertical Clubin ihanissa legginseissä ja mustissa paidoissa. (Vertical Clubin treenivaatteet ostoskoriin täältä tai studiolta.) Kuvat eivät siis ole kaikki samana päivänä otettuja, vaikka usein otimmekin monta kuvaa kerralla. 

Sen pidemmittä puheitta, katsotaan, mitä tästäkin tuli… 

Day 1

Pääsimme aloittamaan omalla bravuurillani. Olen itse aloittanut venyttelyn aikuisiällä n. neljä vuotta sitten, mutta tämä on ainut venytys, johon minut on oikeasti väännetty väkisin lapsena ja se näkyy. Hiphop-tunneilla seisoimme toistemme polvien päällä tässä venytyksessä. Hurraa! Tästä eteenpäin olenkin kankein kolmikosta…. 


Day 2

Eteentaivutuksessa tuntuu, että olen ihan kiinni reisissä, mutta totuus näkyy aina kuvissa.


Day 3

Selkäni venyy ihan siedettävästi. Jokin kyllä sielläkin ottaa vastaan, kun kaikki selkävenytykset eivät todellakaan suju. En ole vain vielä tiedostanut, mikä kohta siellä vaatii lisää venyttelyä. Varsinkin kierrot ovat minulle tuskaa, ja senpä takia teemme selänkiertovenytyksiä jokaisella tunnillani. Hehe.


Day 4

No tämä on esimerkiksi yksi selkävenytys, jossa en ole kovin taipuisa. Se ei tovin tästä kuvasta oikein näy, mutta myöhemmin on tulossa samantyyppinen kuva sivusta päin. 


Day 5

Haha, tästä kuvasta tykkään! Yritimme haasteen aikana hassutella mahdollisimman paljon ja keksiä erikoisia tapoja olla venytyksessä. Tämä oli ensimmäinen hauska oivallus. Teimme tämän myös myöhemmin kaikki kolme päällekkäin. Tässäkin venytyksessä tuntuu, etten paljon alemmas voisi enää mennä, mutta kuva jälleen paljastaa. Rakastan tehdä tätä siten, että joku painaa selästä.


Day 6

Tästä ei mitään sen kummempaa sanottavaa. 


Day 7

No eipä kai tästäkään mitään erityisempää kuin että Laura on näköjään ihan omalla tasollaan..


Day 8

Tässä vaiheessa alkoi tulla niitä alemmuudentunteita ja pohdintoja, miksi lähdin haasteeseen ex-voimistelijan ja ex-muodostelmaluistelijan kanssa. Noooh, mutta olen silti aika ylpeä siitä, mihin asti olen päässyt. Ja koko ajan paranee!


Day 9

Ja joogahaasteessa jälleen tällainen joogasilta, jossa ajatuksena on saada käsiä ja jalkoja mahdollisimman lähelle toisiaan. Yleensä teen sitä versiota, jossa jalat ovat suorana ja painoa mahdollisimman paljon käsillä.



Day 10

Tästäkin olen aivan mielettömän ylpeä. En todellakaan olisi uskonut, että pääsen edes tuohon asentoon. Venyvyys on jotain niin hienoa, ja varsinkin kun näkee pikkuhiljaa kehitystä. Olen täysin rakastunut venyttelyyn.



Tässä alkuun ensimmäiset 10 kuvaa. Tulossa vielä part 2 ja 3. Ja toivottavasti myös muita postauksia.

perjantai 22. elokuuta 2014

Kuulumisia

Sain Monkey timezh! -blogilta haasteen katkaista hiljaiselo blogissa ja kirjoitella vähän kuulumisia. Olisin voinut täyttää postauksen tuoreilla kuvilla, mutta laiskuuttani otin vain yhden blogin luonnoksista pohjaksi. 

Haasteen kysymys kuului: mitä kuuluu? No, sanotaanko suoraan, että tuntuu, että omat treenit loppuivat, kun aloitin ohjaamisen. Kirjoitin tammikuussa statistiikkapostauksen vuoden 2013 treeneistä. Kerroin, että olin treenannut keskimäärin 1,5 h per päivä tai 10,4 h viikossa. Tällä hetkellä vuoden 2014 luvut ovat.. (hetkinen, lasken) ..1,1 h per päivä tai 7,7 h viikossa. No okei, nyt kun katsoin raakaa statistiikkaa, ei kokonaistilanne näytä niiin pahalta kuin olin kuvitellut. Mutta tankotreenit ovat todellakin jääneet sivuun. Vuonna 2013 olin tankoillut keskimäärin 3,0 kertaa tai 3,9 tuntia viikossa. Tämän vuoden tämänhetkinen tilanne on 1,4 kertaa tai 1,7 tuntia viikossa. Tähän en tietenkään laske mukaan ohjauksia, koska ne eivät ole omia treenejäni vaan työtä. Vaikka työssäkin tulee hiki ja väsy, en ole kuitenkaan itse varsinaisesti treenannut. 

Pahoittelen tätä tapaani ilmaista treenikuulumiseni. Rakastan statistiikkaa, numeroita, exceleitä ja listoja. On vain luonnollista minulle vastata numeroin.


Mutta jospa selkeyttäisin tilannetta myös sanoin. Alkuvuodesta omat treenit tuntuivat vain liialta kaiken viikko-ohjelman päälle. Olin juuri aloittanut uuden haastavamman työtehtävän, ainejärjestön puheenjohtajuuden ja tämän ihan uuden liikunnanohjaajatyön, joten olin yksinkertaisesti superväsynyt. Kun treeni-into pikkuhiljaa alkoi heräillä, en enää uskaltanut mennä oman tasoni ohjatuille tunneille, koska pelkäsin, että taukoiluni jälkeen en osaa enää mitään ja voimat eivät riitä. Ja tällä hetkellä tilanne on oikeasti se, etten jaksa mitään ja kaikki sattuu. Mutta onneksi ihanien treenikavereideni ja kollegoideni Lauran ja Kaisan kanssa olen saanut vähän niinkuin treenata salaa. Kyllä se tästä taas pikkuhiljaa. Kesä meni liiankin rennosti, mutten osaa katua sitä, koska kesä oli myös maailman paras. Olen silti tyytyväinen, että syksyn sirkustunnit ja Vertical Clubin opetreenit ovat taas täällä, koska ne saavat minut suorastaan puhkumaan energiaa.


Sirkukseen olenkin tänä vuonna panostanut paljon enemmän kuin tankotanssiin. Sirkusta olen harrastanut tänä vuonna 1,9 kertaa tai 3 tuntia viikossa. Sirkuksen alle menevät ilma-akrobatia, käsinseisonta ja pariakrobatia. Pariakrobatia onkin uusin villitykseni. Olen löytänyt parin, jonka kanssa olen jo muutamia kertoja päässyt treenaamaan ennen pitkää kesälomaani. Tähän liittyy oikeastaan hauska sattuma. Olin Circus Helsingin kesäleirillä tehnyt muutaman kerran pariakrobatiaa ja siitä innostuneena selailin Instagramia hashtagilla pariakrobatia. Osuin erään tuntemattoman ihmisen kuvaan, josta kuitenkin bongasin tutut kasvot. Sehän oli työkaverini! (Siis toisesta työstäni, ei Vertical Clubilta.) Tapasin tämän työkaverini muutaman päivän päästä työpaikan kehittämispäivillä ja tiedustelin heti, harrastaako hän pariakrobatiaa. Hän vastasi, että kuva oli hänen ensimmäiseltä kokeilultaan. Suostuttelin tyypin kuitenkin kokeilemaan muutamaa temppua kanssani - missäpä muualla kuin kesken illanvieton kaikkien työkavereiden edessä.. Valtaisien aplodien jälkeen sovimme treenitreffit ja olemme nyt oppineet kaikkea mahdollista siistiä. Laitan joskus kuvia tännekin, jos parini suostuu. Pariakrobatiasta innostuneena olen siirtänyt paritemppuilun myös renkaalle. Oppilaatkin ovat tykänneet paritempuista, joten todennäköisesti pidän aiheesta myös workshopin marraskuussa.


Ja hei, ihan vain kaikkien huvitukseksi: olen käynyt salilla tänä vuonna kerran! Tämä harvinainen tapaus sattui 25.5. ja tein lähinnä "kaikkea kivaa", kuten leuanvetoa, pohkeita, hauista ja ojentajia. (Ojentajien treenaaminen on kivaa sillä masokistisella tavalla.)

Jospa tässä olisi tällaiset kivat pikakuulumiset. Monesta asiasta olisi kyllä kerrottavaa, mutta ei se enää niin hauskaa ole kolmen kuukauden viiveellä. Saattaa olla, että kerron silti. Kuulemisiin!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

BarStarzz-workshop Gymillä

Nyt on taas opittu uutta. Olin viime viikon keskiviikkona Gymillä BarStarzz-workshopissa, jonka veti Ed Checo. Jos BarStarzz ei ole tuttu, tsekkaa vaikkapa tämä video:


Ed näkyy videolla kohdasta 2:18. Hulluja temppuja. Juuri sellaisia, joita olisi ihan mielettömän siistiä pystyä itsekin tekemään. 

Mitään näin vaikeaa emme kuitenkaan workshopissa tehneet. Workshop kesti kaksi tuntia, ja alkoi kevyellä alkulämmittelyllä. Vähän nivelten pyörittelyä ja muutamat haarahypyt. Sen enempää ei tarvinnut, koska aloimme tehdä liikkeitä ihan helpoista variaatioista, ja siirryimme pikkuhiljaa vaikeampiin. 

Ed huolehti, että kaikkia liikkeitä kokeillaan vain muutaman toiston verran, ettemme turhaan väsyttäisi itseämme. Workshopin tarkoitus ei ollut vetää itseään piippuun, vaan oppia tekniikkaa.

Aloitimme punnerruksilla. Ensin muutama ihan tavallinen, sitten kapea asento, leveä asento, timanttipunnerrus, sivulle punnerrus, yhden käden punnerrus, taputuspunnerrus, jne.. Olen kovin ylpeä itsestäni, kun pystyn tekemään taputuspunneruksia. Mutta jälleen uusia haasteita löytyy nurkan takaa heti, kun jotain opit. Seuraava askel on taputtaa selän takana. Siihen en vielä pysty.

Seuraavaksi teimme pistoolikyykkyjä ja leuanvetoja. Pistoolikyykyt menivät yllättävän hyvin. Olen yleensä niissä todella huono. Mutta silti jouduin vähän vetämään itseäni kädellä ylöspäin, jos menin ihan alas saakka. Kun pistoolikyykky alkoi sujua, se yhdistettiin yhden jalan hyppyyn korokkeelle, samoilla vauhdeilla. Pelottavaa, mutta onnistui. Woohoo! Leaunvedoissa kokeilimme taas kaikenlaisia erilaisia variaatioita: myötäote, vastaote, leveä ote, kädet aivan yhdessä, kädet ristissä, toinen käsi myötäotteella ja toinen käsi vastaotteella, jne.. Hauskaa! Jos joskus perusote ei huvita, voi lähteä leikkimään variaatioilla.

Minä ja Ed
Ja sitten niitä jänniä! Valitettavasti en tiedä näiden suomenkielisiä nimiä: muscle up ja back lever ja kaikki mahdolliset variaatiot niistä. Muscle up oli minulle vielä turhan raskas. Pienellä pompulla lattialta onnistui. Haluaisin tämän kuitenki oppia, koska se on vaan niin cool. Eli treeniä treeniä! Parastahan BarStarzzissa on, että näitä juttuja voi harjoitella missä tahansa leikkitelineessä jossain ulkona.

Workshop oli mielestäni todella hauska ja hyödyllinen. Ed antoi paljon variaatioita helpoista supervaikeisiin. Nyt kun portaat ovat tiedoissa, voi aloittaa oman treenin itselle sopivasta tasosta ja siirtyä sitten eteenpäin, kun alkaa sujua.

Sellaista tällä kertaa..